Vähälläkin pärjää

Odotin muutama viikko sitten ystävää sunnuntain iltapalalle ja aamulla päätin mennä metsään poimimaan paljon sieniä ja marjoja. Lajien suhteen olin ajatellut keskittyä tatteihin ja puolukoihin. Suuntasin keruumatkalle kohti Ounasvaaraa tarkoituksena kerätä paitsi iltapalavärkit myös luonnonantimia talven varalle. Ei tarvinnut kauaa vaaralla vaeltaa, kun totesin, että paljosta saaliista on turha haaveilla.

Suomalainen sanalasku kertoo, että paljon kanssa aina pärjää. Olosuhteet kertoivat minulle, että vähänkin kanssa on pärjättävä. Niin päätin kerätä vähän sieniä ja marjoja. Arvioin tilanteen uudelleen ja luovuin tarkoista toiveista niin sieni- kuin marjalajin suhteen. Oli helppo tehdä uusi päätös kerätä kaikkia mahdollisia näkyvissä olevia lajikkeita. Aloin kävellä rauhallisesti ja annoin katseen kulkea sammalikossa, jäkälän seassa, pitkin varvikkoa ja kas, sieltähän löytyi variksenmarjoja, muutamia puolukoita ja jopa mustikoita. Sain pussillisen kangassieniä ja loputtomasti metsän tuoksua. Suoalueen yli kävellessä ilman täytti suopursu, kostea sammal ja silmää hellivät murretun punaisen sävyt aluskasvillisuudesta, mättäistä, upottavan kosteuden uumenista.

Vähälläkin siis pärjää. Sain kerättyä iltapalaa varten tarvitsemani antimet. Sain myös lempeän muistutuksen kaikenlaisen määrällisen suhteellisuudesta. Muistin ajan parinkymmenen vuoden taakse, jolloin lapset olivat pieniä, opetustyö vei aikaa ja työhuoneelle oman taiteen pariin oli kova hinku. Silloin ei tuntikaan ollut liian vähän, kun sen saattoi käyttää jonkin työvaiheen tekemiseen omien projektien parissa. Työ meni eteenpäin, vaikka hitaasti. Lyhytkään aika ei ollut liian vähän pitkässä juoksussa.

Paljosta vähään kääntyneen metsäretkeni jälkeen olen käynyt useamman kerran Ounasvaaralla keräämässä vähän marjoja. Kun saalista ei juuri ole, katse on tarkentunut ja silmä oppinut näkemään marjat aluskasvillisuuden seasta. Saalis on ollut materiana mitattuna muutama desilitra tunnin kävelyn aikana. Aistikokemuksina ja ajatuksina olen saavuttanut paljon enemmän kuin mikään mittayksikkö voi kertoa. Olen tarkentanut värihavaintojani, eritellyt syksyisen metsän tuoksuja, kuunnellut niin hiljaisuutta kuin yhtäkkisiä äänimaisemia. Jossakin määrittämättömässä paikassa ylleni lehahti parvi pikkulintuja, aloitti kirkkaan soinnin ja sitten ääni vaikeni. Suussani maistui variksenmarjan raikas mehu.

Olen alkanut kysellä itseltäni, miten vähässä on vielä liikaa, ylimääräistä hälyä autenttisen läsnäolon tiellä. 

Jaana Erkkilä

Seikkailu hiljaisuuden rajapinnassa

Misi – alle kahdeksankymmenen asukkaan kylä 52 kilometrin päässä Rovaniemestä. Misin kulttuuririkasta historiaa värittää sodan jälkeinen jälleen rakentaminen, eloisat kasvun vuodet, kaivostoiminta, tukinuitto, kaiken edellä mainitun hiipuminen ja väestön hiljainen poismeno. Misissä vanhat metsätiet verhoutuvat jäkälän peittoon hylättyjen rakennuksien hiipuessa kasvillisuuden vihreyteen – luonto ottaa kulttuurilta tilaa takaisin. Vielä hieman yli kuukausi sitten ajattelin minulle ennestään tutun Misin olevan raunioitunut tylsä paikka vailla tulevaisuutta. Nyttemmin tiedän paremmin.

Osallistuin matkailututkimuksen professori Soile Veijolan ideoiman Misin hiljaisuusleirin järjestämiseen 8.-11.8.2016. Roolikseni leirille puin etnografin asun. Keskityin puhumisen sijasta kuuntelemiseen ja tekemisen sijasta olemiseen. Yhdessä muiden osallistujien kanssa muodostimme leirin – väliaikaisen olemisen tilan metsän ja kylän häilyvässä rajapinnassa. Keskityimme leiriläisten kanssa hetkeen monenlaisia metodeja hyödyntäen, jotka auttoivat hämärtämään rajaa tekemisen ja olemisen välillä. Neljä päivää tuntui neljältä viikolta. Hitaus antoi ajalle uudenlaisen merkityksen. Leiri oli seikkailu, jossa vuorikiipeilyn sijasta kuuntelimme metsän kuiskutusta ja nähtävyyksien kiireinen etsiminen korvaantui lohen hiljaisen loimutuksen riemulla.

                                                                ***

Kokemukseni summatakseni: olin neljä viikon tuntuista päivää hetkessä yhdessä muiden kanssa maailman tylsimpänä pitämälläni alueella nauttien uudenlaisesta kokemuksesta – arkisuuden muuttumisesta seikkailuksi. Seikkailu ei tarvitse uutta paikkaa sijainnikseen. Se tarvitsee vain taitavasti rakennetun tilanteen. Etnografin roolissani pistin merkille, kuinka avoimesti ja stressittömästi leirimme toisilleen ennestään tuntemattomat ja arjessaan eittämättä kiireiset osallistujat viestivät keskenään. Hiljaisuudessa seikkailu ei ole yksilön vaan yhteisön rakennelma.

 

Paikat eivät ole tylsiä. Tylsiä voivat olla vain kokemukset. Paikka ei tarvitse Eiffel-tornia tai Kilimanjaroa ollakseen kiinnostava. Kokemuksia voi rakentaa tietoisesti, jolloin mikä vain paikka muuttuu ikimuistoiseksi. Kokemuksien tietoinen rakentaminen ei kuitenkaan voi olla pakottamista, vaan pyytämistä. Kokemus on kuin hiljaisuus: käskiessä se täyttyy melusta, pyytäessä se täyttää itsensä.

Janne Honkasilta


Linkki Hitaan ajattelun matkustavan laboratorion kotisivuille:
https://www.ulapland.fi/FI/Kotisivut/Hitaan-ajattelun-matkustavat-laboratoriot

Terveisiä leiriltä

Järjestin elokuun alussa neljän päivän mittaisen Hiljaisuusleirin Misissä, pienessä kylässä puolen tunnin ajomatkan päässä Rovaniemen keskustasta.

Lämmin kiitos heti alkuun kaikille leiriläisille! Kun eri alojen ihmiset kohtaavat kauniissa maisemassa ja kaukana omista ympyröistään, tulee asioita mietittyä uusilta kanteilta. Uudet ajatukset ovat olleet kautta aikojen erinomainen tuliainen matkoilta.

Hiljaisuusleirillä kokeilimme erilaisia uusia ja vanhoja ”pelejä ja leikkejä”, joiden avulla on mahdollista kehitellä tietämiselle ja kokemiselle sekä yhdessä olemiselle ja tekemiselle erilaisia muotoja. Sovitimme nämä perinteiseen suomalaiseen maalaismaisemaan – luonnollisesti myös hitaaseen saunomiseen ja loimulohen valmistamiseen ulkosalla.

Olennaisinta leirillä on kuitenkin aina itse leiriminen. Ymmärrys, että jokainen leirijä – jokainen matkailija – on osa toistenkin matkailuelämystä. Myös miljööt, puut, välitilat, kulkuväylät ja huonetilat kalustuksineen merkitsevät, olimmepa sitten virkistymässä tai töissä.

Töitäkin tehdessä sopii sitä paitsi virkistyä samalla.

 *

Ryhmäämme kuuluvat tutkija Janne Honkasillan ja itseni lisäksi hiljaisuusmatkailun uranuurtaja Suomessa, yliopiston lehtori Noora Vikman Itä-Suomen yliopistosta sekä YTT vieraanvaraisuuden etiikasta vastikään väitellyt Emily Höckert Tukholman bisneskoulusta.

Meitä kaikkia ovat jatkossakin sparraamassa myös ulkomaiset asiantuntijamme: luovien teknologioiden professori Ann Light Sussexin yliopistosta ja kirjailija, teatteriohjaaja ja luovan kirjoittamisen apulaisprofessori David Carlin RMIT:stä Melbournesta.

Misin leirillä asiantuntemustaan jakoivat kanssamme myös filosofian opettaja Janne Säynäjäkangas Kemijärveltä ja biotaiteen läänintaiteilija Antti Tenetz Oulusta. Vapaaehtoiskokkimme Antti ja Joni pitivät meidät onnellisina herkullisilla aterioillaan. Misin ihmiset auttoivat kaikessa mahdollisessa.

Keskeiset leiriläisemme olivat tietysti hankekumppaniyritystemme ihanat edustajat. Leiri huipentui HAML-peliin, jota pelaamalla vapautimme ensin oman ja yrityskohtaisen luovuutemme. Sen jälkeen asetimme ideat eri alojen asiantuntijoiden testattavaksi.

*

Hitaan ajattelun laboratoriot voivat siis myös matkustaa! Ne mahdollistavat matkailun kehittäjille uudenlaisia visioita, periaatteita ja tuotteita.

Suomalaisilla – hitaan ja pulputtamattoman olemisen ja ilmaisemisen perinteisillä mestareilla – onkin kaikki mahdollisuudet tulla hitaan matkailun mekkamaastereiksi.

Suunnannäyttäjäksi ryhtyminen ei ainoastaan kirkasta luonnonmaisemiemme kulttuurista ja taloudellista arvoa, vaan tukee myös kansanterveydellisistä haasteista selviämistä niin meillä kuin muuallakin. Väestömme ja kansainväliset matkailijamme istuvat, kiirehtivät ja murehtivat liikaa niin töissä, kotona kuin vapaa-ajan matkoillakin.

Voisiko matkailuala vaihtaa painopistettä pehmustettujen istuma- ja makuupaikkojen täyttämisestä ihmisten kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin? Näin se ainakin hyödyntäisi potentiaaliaan elvyttää sekä ihmisiä, työpaikkoja että suomalaista maaseutua niin Lapissa kuin muuallakin Suomessa.

Matkailualalla riittää varmasti kiinnostavia töitä hyvien asioiden edistämiseksi!

Soile Veijola

Linkki Hitaan ajattelun matkustavan laboratorion kotisivuille:
https://www.ulapland.fi/FI/Kotisivut/Hitaan-ajattelun-matkustavat-laboratoriot