29.5.2016

Aivot nauttivat hitaasta liikkeestä

Kävely tekee aivoille hyvää. Pittsburghin yliopiston tutkimuksen mukaan jo yhdeksän kilometrin kävely viikossa ehkäisee ikääntyvien aivojen kutistumista ja suojelee dementialta. Tutkimukseen osallistui 299 dementiaa sairastamatonta koehenkilöä, joiden keski-ikä oli 78 vuotta. Tutkimuksen alussa 10–15 kilometriä viikossa kävelleiden koehenkilöiden aivojen harmaan aineen määrä oli yhdeksän vuoden kuluttua huomattavasti suurempi kuin vähemmän kävelleillä. Dementoitumisen riski laski puoleen niillä koehenkilöillä, jotka kävelivät eniten. Tutkijat päättelivät, että säännöllinen kävely voi estää ikääntymiseen liitettyjä muisti- ja keskittymiskyvyn ongelmia.

Pittsburghin yliopiston tutkijoiden päätelmät saavat vahvistusta usean amerikkalaisen yliopiston yhteisestä tutkimushankkeesta. Iältään 55–80 -vuotiaat 120 koehenkilöä jaettiin kahteen ryhmään. Ensimmäinen ryhmä käveli 40 minuutin lenkin kolmena päivänä viikossa ja toinen osallistui lihaskunto-ohjelmaan. Koehenkilöitä seurattiin noin vuoden ajan. Aivot kuvattiin tutkimuksen alussa, keskivaiheilla sekä lopussa.

Kävelyohjelmaan osallistuneiden henkilöiden hippokampus kasvoi tutkimuksen aikana pari prosenttia. Hippokampus on aivojen osa, joka vaikuttaa keskeisesti muistitoimintoihin. Lihaskunto-ohjelmaan osallistuneiden hippokampus puolestaan kutistui puolisentoista prosenttia. Kävelyohjelmaan osallistuneet menestyivät paremmin myös muistitesteissä ja heidän veressään oli enemmän BDNF-kasvutekijää, joka lisää hermosolujen kasvua aivoissa. Tutkijoiden mukaan hippokampuksen kutistuminen ikääntymisen myötä ei ole väistämätöntä, vaan muistiongelmia voi ehkäistä kävelemällä riittävästi.

Aivojen hyvinvoinnin ja kävelyn yhteydestä saatiin viitteitä myös australialaisessa tutkimuksessa. Tulosten mukaan aivohalvauksesta toipumista nopeuttaisi, jos potilaat saataisiin jalkeille jo vuorokauden sisällä halvauksesta. Kävelykuntoutusta saaneiden kävelykyky palautui nopeammin kuin tavanomaista hoitoa saaneiden. Lisäksi kävelytetyt aivohalvauspotilaat pääsivät nopeammin pois akuuttihoidosta, pääsivät useammin suoraan kotiin, eivät tarvinneet laitoskuntoutusta sekä pärjäsivät paremmin kolmen ja kahdentoista kuukauden jälkeen tehdyissä seurantatutkimuksissa. Tutkimukseen osallistui 71 keskimäärin 75-vuotiasta aivohalvauspotilasta. Myös Suomessa akuuttia sairaalahoitoa saaneiden vanhusten on havaittu kuntoutuvan sitä nopeammin, mitä nopeammin heidät on saatu jalkeille. Vanhusten pitkäaikainen makuuttaminen on suorastaan vaarallista. Sängyssä makaavan potilaan lihasvoima vähenee viitisen prosenttia päivässä.

Luonnon helmassa kävely vaikuttaa aivoihin erinomaisen myönteisesti. Kymmenestä erillisestä tutkimuksesta tehdyn yhteenvedon perusteella päivittäinen kävely luonnossa edistää henkistä hyvinvointia. Essexin yliopiston tutkijoiden mukaan jo viiden minuutin kävelylenkillä on voimakas terapeuttinen vaikutus. Eniten kävelylenkeistä hyötyvät nuoret ja mielenterveysongelmista kuten masennuksesta kärsivät. Vesistön läheisyys tehostaa luonnossa käyskentelyn myönteisiä vaikutuksia.

Janne Sinisammal

19.5.2016

Hitaudesta ja vaatimusten vaikeudesta

Kevät työntyy silmille nähtäväksi puiden silmuina, hitaasti aukeavina lehtinä ja vanhan nurmen läpi puskevana vihreänä mattona. Kevät on aikaa, jolloin asiat tapahtuvat yhtä aikaa liian nopeasti ja hitaasti.

Akateemisen maailman kalmanviivat vilistävät silmissä ja huippuunsa viritetyt tehot kaatavat niin henkilökuntaa kuin opiskelijoita ilta illan jälkeen unten maille lattiaa viistävät silmäpussit sängyn laidalla roikkuen. Illalla toivoo yön tuntien kuluvan hitaasti, mutta aamu on aina yhtä nopeasti edessä. Aurinko ei viitsi edes laskea niin mitättömän lyhyen yön vuoksi.

Vanha kansa sanoi, että hiljaa hyvä tulee. Tämän ajan ministerit puhuvat ripeiden tulosten puolesta ja aikaa mitataan rahassa. Kummallista mittaustuloksissa on, että jos aikaa kuluu paljon, rahaa tulee vähän ja toisinpäin. Yhteiskunnan vaatimusten mukaan lyhyessä ajassa täytyy tulla paljon tuloksia, siis rahaa. Mutta syntyykö kiireellä uusia ajatuksia, oivalluksia, onnellisuutta?

Taiteeseen ja tutkimukseen saa kulumaan sekä rahaa että aikaa, mutta tulokset antavat usein odottaa itseään, eivätkä ne aina ole halutun luonteisia. Taide opettaa tekijälleen ennen kaikkea kykyä sopeutua odottamattomiin tapahtumiin, hukkamateriaalin tuottamiseen, epäonnistumisiin ja joskus harvoina hetkinä ihmeisiin, kykyyn lentää ja nähdä näkymättömiä maailmoja. Taide opettaa kärsivällisyyttä ja uskoa siihen, että jonakin päivänä työ alkaa kantaa.

Hitaan ajattelun ja toiminnan puolesta ovat puhuneet monet kansainvälisesti tunnetut tutkijat eri aloilta. Aivotutkijat varoittavat muistin ylikuormituksesta, hoppuilun ja hosumisen tyhmentävästä vaikutuksesta. Taide ja luovuus, humanistinen sivistys ja inhimillisesti hyvä elämä on julistettu talouskasvua tärkeämmäksi (ks. Nussbaum M.C. Talouskasvua tärkeämpää. Gaudeamus, 2011). Humanistinen sivistys rakentuu kuitenkin hitaasti, eikä luovuus ole nopeuslaji. Aikamme vaatimukset ovat vaikeasti toteutettavissa, kun pitäisi pystyä yhtäaikaisesti etenemään nopeasti sekä syvyyssuunnassa että eteenpäin. Miten siinä edes ehtii huomata, tuliko matkalla vastaan jokin uusi ja ihmeellinen otus, tuntematon laji, ennenkuulumaton ääni, jos vauhti on kuin maantiekiitäjällä?

Aika vaatii innovaatioita, uusia keksintöjä, jotta ihmiset tulisivat onnellisimmiksi. Sillä kaiketi uusien keksintöjen tarkoitus on lisätä onnea ja elämän mielekkyyttä? Hitaan ajattelun liikkuvat laboratoriot tutkivat hyvää elämää, syvyyteen ja korkeuksiin kurkottavia elämyksiä. Liikumme ihmiselle luontaisella vauhdilla, kävelytahtia, joskus ehkä hiukan hölkäten. istumme ja ihmettelemme. Välillä liike voi olla vain pään sisäistä, ajatusten ajelehtimista.

Meillä on päämäärä: oppia kiirehtimään hitaasti.

Jaana Erkkilä